Avaruusfysiikan opiskelu

Fysikaalisten tieteiden laitoksella voi suorittaa filosofian maisterin arvon avaruusfysiikasta; se on siis yksi suuntautumisvaihtoehto. Tämä vaatii alaan liittyvien opintojaksojen suorittamista ja pro gradu -tutkielman kirjoittamista aiheesta. Yleistietoja opiskelusta laitoksella löytyy ylläolevan linkin "opetus" takaa.

Opintojaksot

Avaruusfysiikan opintojaksot listataan kokeellisen fysiikan opintojaksojen joukossa. Alla ko. opintojaksot muista eriteltynä:

Aineopintotaso
	766355A	Avaruusfysiikan perusteet 5 op
	761353A	Plasmafysiikan perusteet 6 op
Pakollinen syventävä
	761653S	Plasmafysiikka 10 op
Perustason syventävät
	766654S	Aurinkofysiikka 8 op
	766656S	Heliosfäärifysiikka 8 op
	761658S	Ionosfäärifysiikka 8 op
	766655S	Kosmiset säteet 8 op
	761657S	Magnetosfäärifysiikka 8 op
Ylätason syventävät (vaativat Ionosfäärifysiikan suoritusta)
	761648S	Epäkoherentin sirontatutkan perusteet 8 op
	761649S	Revontulifysiikka 6 op

Fysiikan perusopetuksen puolella avaruusfysiikan kannalta tärkeitä opintojaksoja ovat Sähkömagnetismi I ja Sähkömagnetismi II. Kaikille fysiikan opiskelijoille pakollinen Fysiikan tutkimusprojekti kannattaa suorittaa avaruusfysiikasta. Projektissa perehdytään käytännön mittauksiin ja niiden analyysiin, mikä on hyvää harjoittelua itse pro gradu -tutkielmaa varten.

Avaruustutkimus vaatii suurten datamäärien käsittelyä erilaisilla tietokoneohjelmilla, ja usein myös ilmiöiden numeerista mallintamista. Opiskelijoille suositellaankin esim. teoreettisen fysiikan tarjoamien käytännönläheisten ohjelmointikurssien (ATK I-IV) suorittamista.

Kokoukset ja mittauskampanjat

Osallistuminen Fysiikan päiville on osa filosofian kandidaatin tutkintoa. Tämän lisäksi avaruustutkimusryhmän opiskelijoita pääsee ajoittain myös alan omiin kokouksiin jo pro gradu -vaiheessa, varsinkin silloin kun sopiva kokous järjestetään Skandinaviassa. Näin tapahtuukin varsin usein johtuen avaruusalan tutkimuksen laajuudesta pohjoismaissa. Esim. opiskelija Jouni Jussila otti kesällä 1997 osaa kansainväliseen optista ilmakehätutkimusta käsittelevään kokoukseen Andenesissa, Pohjois-Norjassa, josta alla oleva valokuva.

Laitoksen työnkuvaan kuuluvat myös vuosittain järjestettävät mittauskampanjat, joiden aikana osa henkilökuntaa on ylläpitämässä mittauslaitteistoja eri puolilla Pohjois-Skandinaviaa (mm. Tromssassa, jossa on EISCAT-tutkasysteemin lähetin). Halutessaan opiskelijat voivat päästä mukaan näihin muutaman päivän kampanjoihin, etenkin jos pro-gradu -työn aihe liittyy maanpintamittauksiin (optiset revontulet, VLF-aallot, tai mikä tahansa EISCATilla tehtävä tutkimus).

Pro gradu -aiheen valinta

Pro gradu -aiheita jakavat professorien Tuomo Nygren ja Kalevi Mursula lisäksi myös Anita Aikio ja Kari Kaila; lisäksi Sodankylän Geofysiikan Observatoriosta aiheita saa Markku Lehtiseltä, Esa Turuselta, Tauno Turuselta ja Thomas Ulichilta..

Avaruusfysiikan osastolta löytyy useimminten graduntekijälle tietokonelaitteistoa kirjoitusta varten. Lisäksi useampia opiskelijoita on vuosittain kesätöissä tekemässä työtä, joka saattaa johtaa gradu-aiheen löytymiseen.

Mitä pro gradu -työn jälkeen?

Avaruusalan koulutus tarjoaa hyvän perustan luonnontieteellisten aineiden opettajille heidän työssään. Alan perusteiden tuntemusta voisi Suomen oloissa pitää opettajille lähes välttämättömänä yleistietona, ovathan kaikille tutut revontulet varsin näkyvä osoitus maan lähiavaruudessa tapahtuvista plasmafysikaalisista ilmiöistä.

Toisaalta pro gradu -työn aikana mahdollisesti hankittua ohjelmointikokemusta voi hyödyntää muunlaisessakin työssä; esim. Nokialle on siirtynyt useakin avaruusfyysikko.

Jos kuitenkin avaruustutkimus kiinnostaa, Fysikaalisten tieteiden laitos tarjoaa hyvät puitteet jatkaa aloitettua työtä väitöskirjaan asti ja pidemmälle. Alan jatko-opintoja suoritetaan tällä hetkellä valtakunnallisen avaruusfysiikan tutkijakoulun alaisuudessa koordinoinnista vastatessa prof. Tuomo Nygren. Viimeaikoina Oulun ryhmässä on järjestetty useampia väitöstilaisuuksia vuodessa.