Saturnuksen kiertoradalle asettuminen
spaceweb@oulu.fi - viimeinen päivitys: 6.3. 2006 (JV)
Englannin kielinen sivu - in English
Cassini asettui Saturnuksen kiertoradalle 1.7. 2004. Ohjelman kriittisin hetki
laukaisun jälkeen onnistui ja planeettojen välinen luotain muuttui yhdeksi
Saturnuksen monista satelliiteista.
Radalle asettumisen aikaan saava jarrutuspoltto oli täysin automatisoitu operaatio,
koska mahdolliset korjaavat Maasta lähetetyt ohjainkomennot eivät olisi ehtineet
ajoissa Saturnukseen asti, mikäli jotain olisi mennyt pieleen.
Lähestyminen Saturnukselle ja jarrutuspolton aika olivat niin kriittisiä, että
suurin osa instrumenteista olivat mahdollisimman hilajisessa moodissa.
CAPS-instrumentille tämä tarkoitti pyöritymoottorin käyttökieltoa.
Rajoituksista huolimatta CAPS instrumentti teki mittauksia lähestymislennon aikana.
Varsinaisen jarrutuspolton aikana instrumentti oli pois päältä ja se käynnistettiin
jatkamaan mittauksia uudelleen heti kriittisen vaiheen jälkeen.
Cassinin radalle asettuminen Saturnuksella oli ihmisen laitteille lähin koskaan
toteutunut. CAPS instrumenttia voitiin käyttää tutkimaan plasmaa aivan Saturnukse
renkaiden yläpuolella heti jarrutuspolton jälkeen. Molekylaarisia ja atomisia
happi-ioneita havaittiin aivan renkaiden yläpuolella. Tämä havainto osoitti
Saturnuksen renkaiden neutraalin ilmakehän olemassaolon. Tässä yhteydessä
on huomattava ilmakehän käsitteen venyttäminen plasmafyysikoiden keskuudessa.
Havaittu ilmakehä on käytännössä vain hyvin ohutta neutraalia kaasua, joka on
merkittävä vain ionin muodostukselle alueella.
Neutraalin kaasun ionisaatio tapahtuu kun auringon valo luovuttaa energiaa elektroneille
tai kun neutraali kaasun atomit törmäilevät keskenään tai ne törmäävät renkaan kappaleisiin.
Heti kun partikkelit ovat ionisoituneet, ne alkavat vuorovaikuttaa Saturnuksen magnetosfäärin
kanssa. Neutraali kaasukehä voidaan siten havaita epäsuorasti plasma instrumenttie avulla,
joihi CAPSkin lukeutuu ja jolla oli ensimmäisenä mahdollisuus tehdä tämä havainto.
CAPS/IMS datassa neutraalin happi-ilmakehä näkyi molekylääristen happi-ionien määrän
voimakkaana kasvuna ja atomäärisen happi-ionien lukumäärän lievänä kasvuna juuri B ja A
renkaiden yläpuolella lennettäessä.
Oheinen kuva näyttää Cassinin radalle asettumisen radan.
Värien avulla on havainnollistettu CAPS instrumentin vaiheita
tapahtuman aikana. Katkoviivat osoittavat eri kuiden ratoja.
(approach=lähestyminen, ring rengas, Cassini divison = renkaiden
Giovanni Cassinin havannoima jako, recede = etääntyminen).

Kun CAPS havaintoja pohditaan kauempana
Saturnukselta, magnetosfääri voidaan jakaa karkeasti ulompaan magnetosfääriin ja sisempään
plasma-sfääriin (katso kuvia alla). Ulkomagnetosfääri koostuu pääosin planeetan ympäri liikkuvasta
lämpimien vety-ionien virrasta (co-rotation=myötäpyörivä).
Cassinin lähestymislento Saturnukselle tapahtui liian korkealta Titanin ratatasosta, että
sieltä kaapattujen typpi-ionien osuus olisi ollut riittävä niiden havannoimiseen CAPS-
instrumentin avulla. Sisempi magnetosääri, plasmafääri, voidaan jakaa kolmeen osaan. Uloin
osa (A ja Ap kuvassa) sisältää pääasiassa planeettaa kiertäviä vety ioneita. Vesiryhmän
(OH+ H2O+ H3O+) ioneita havaittiin vähemmän kuin kymmenen prosenttia ja
happi-ioneita noin prosentin verran. Keskimmäisellä plasmasfäärin alueella (B ja Bp) vesiryhmän- ja happi-ionien osuus
nousee merkittävämpään osaan. Tämä trendi jatkuu sisimpään alueeseen (C ja Cp kuvassa) mentäessä.
Kun ionien lähteitä arvioidaan plasmasfäärin alueella, voidaan jääkuiden ja renkaiden olevan pääasiallinen lähde
vesiryhmän- ja happi-ioneille. Vedyn lähde on pääasiassa aurinkotuuli. Saturnuksen ionosfääri on myös ionilähde
vedylle. Titan, tai sen ilmakehä ja ionosfääri, tuottavat typpi- ja ammoniakki-ioneita Titanin radan
ympäristöön. Aluetta kutsutaan Titanin plasmavanaksi.
Lähestymisen ja ensimmäisen kierroksen aluksi typpeä ei kuitenkaan havaittu Titanin etäisyydellä.
Sisemmässä pöasmasfäärissä kuitenkin haavaittiin typpi-ioneita. Miläli havaitut ionit olivat peräisin
Ttanilta, on niiden täytynyt matkustaa neutraaleina sisempään magnetosfääriin ja ionisoitua siellä.
Varattuina matkustaessaan ne eivät olisi sinne päässeet vaan tulleet Saturnusta kiertävän plasman kaappaamiksi.
Toinen typpilähde, Titanin lisäksi, sisemmässä magnetosfäärissä saattaa olla myös löydön takana.
Tämä kuva näyttää Cassinin radan radalle asettumisen aikoihin pohjoisesta, järjestelmän
pohjoisnavan yläpuolelta, kuvattuna. Värein on merkitty eri magnetosfäärin alueita.

Taiteilija näkemys (J. Tubbin, Los Alamos Natinal Laboratory) Saturnuksen magnetosfääristä.
Aurinkotuuli (solar wind) näyttää auringon suunnan.

Lue lisää:
D.T. Young, J.J. Berthelier, M. Blanc, J.L. Burch, S. Bolton, A.J. Coates,
F. Crary, R.
Goldstein, M. Grande, T.W. Hill, R.E. Johnson, R.A. Baragiola, V. Kelha, D.J. McComas,
K. Mursula,
E.C. Sittler, K.R. Svenes, K. Szego, P. Tanskanen, M.F. Thomsen,
S.Bakashi, B.L. Barraclough, Z. Bebesi, D. Delapp, M.W. Dunlop, J.T.
Gosling, J.D. Furman, L.K. Gilbert, D. Glenn,
C. Holmlund, J.-M. Illinao, G.R. Lewis, D.R.
Linder, S. Maurice, H.J. McAndrews, B.T.
Narheim, E. Pallier, D. Reisenfeld, A.M. Rymer, H.T. Smith, R.L.
Tokar, J. Vilppola, C. Zinsmeyer,
Composition and Dynamics of Plasma in Saturn's Magnetosphere, Science,
Vol. 307, Page 1262, 25th February 2005.
Takaisin Cassini sivulle
|