Revontulitilanne Skandinavian yllä

Tällä sivulla on valikoima linkkejä, joiden takaa löytyy tietoa avaruussäästä -- sekä menneestä, tämän hetkisestä, että tulevasta. Internetistä on toki löydettävissä lukematon määrä muitakin paikkoja, mutta näiden linkkien avulla saa suhteellisen tarkasti selville revontulitilanteen täällä Suomen alueella. Tarkkoja selityksiä en voi kaikkiin kaavioihin ikävä kyllä antaa, mutta ! -merkki linkin perässä kertoo sen olevan tärkeä tai tutustumisen arvoinen. Muistakaa, että kaikki mittaukset esitetään UT-ajassa, joka on talvella 2 tuntia ja kesällä 3 tuntia Suomen aikaa jäljessä! Nämä samat linkit ilman selityksiä täällä.

Päivitetty, 15.10.2003, Jouni Jussila
 
     Yhteenvetosivustoja:
Space Weather Bureau uutisoi taivaan tapahtumista kertoen tulevista revontulista, pimennyksistä, meteoreista jne. Suurten tapahtumien jälkeen sivustolta löytää kattavan valikoiman aivan uunituoreita kuvia taivaan ilmiöistä.

Space Weather Now ja varsinkin Solar Terrestrial Dispatch sisältävät sekä yhteenvedon, että myös linkkejä saatavilla oleviin mittauksiin. Solar Terrestrial Dispatch tarjoaa myös maksullisia revontulihälytyksiä ja tietokone-ohjelmia avaruussään seuraamiseen.

Current solar forecast antaa lyhyen yhteenvedon aktiivisuustilanteesta ja antaa todennäköisyysprosentit eri suuruisille revontulimyrskyille tuleviksi kolmeksi päiväksi.

27 days forecast ja 45 days forecast kertovat nimensä mukaisesti mahdollisia muutoksia revontuliaktiivisuudessa pitkällä aikavälillä (suuntaa antava, ei kovinkaan luotettava!).
 
     Aurinko:
 

 

 Auringosta nopeasti vapautuvat hiukkaset ovat syynä revontuliin. Mitä voimakkaampi ja laajempi purkaus auringossa tapahtuu, sitä enemmän ja nopeampia hiukkasia pääsee vapautumaan. Hiukkasilla kestää noin 2 - 5 päivää kulkeutua Maahan saakka, joten havaitsemalla Auringon tapahtumia, voimme ennakoida tilannetta tuolla tarkkuudella.

Current Solar Data sivustolle on kerätty käytännössä kaikki tarpeellinen mittaus- ja kuva-aineisto Auringosta.

Sun X-ray flux avulla voi päätellä kuinka suuria roihupurkauksia auringosta on lähtenyt. Jos purkaus on voimakkuudeltaan luokkaa M tai suurempi, alkaa sillä olla ihan oikeasti vaikutusta revontuliin.

The SOHO home page:lta voi löytää kaikki mittaukset, jotka on tehty SOHO-satelliitin mittalaitteilla Auringosta.
 
     Aurinkotuuli:
 
  • ACE-satelliitti:

24 hour plot !
6 hour plot !
7 days plot

  • SOHO-satelliitti:

Speed
Density
Angle - 

 Hiukkaset kulkeutuvat Auringosta poispäin aurinkotuulena. Auringossa tapahtuneet purkaukset voidaan nähdä tihentyneenä ja nopeutuneena aurinkotuulena. Rauhallisena aikana aurinkotuulen nopeus on noin 360 km/s ja tiheys noin 2 hiukkasta kuutiosenttimetrissä. Mitä suuremmaksi nopeus (speed) ja tiheys (density) nousevat, sitä suuremmaksi nousee myös mahdollisuus laajalle levinneisiin revontuliin. Jos tiheys on yli 10 hiukkasta ja nopeus yli 550 km/s, alkaa tilanne olla jo hyvin lupaava -- myös jomman kumman ominaisuuden noustessa huomattavasti näitä suuremmaksi voi toinen pysyä "normaaleissa" rajoissa ja revontulet saattavat silti voimistua.

Pelkkä suuri tiheys ja/tai nopeus eivät kuitenkaan riitä, vaan myös aurinkotuulen mukana kulkevan Auringosta peräisin olevan magneettikentän suunta täytyy olla oikea. Yleensä riittää tarkastella magneettikentän suuntaa pohjois-etelä-suunnassa. Tätä kutsutaan Bz:ksi. Kun Bz osoittaa etelään (on negatiivinen) pääsevät hiukkaset helpommin aurinkotuulesta Maan läheisyyteen aiheuttamaan revontulia. Jos taas Bz osoittaa pohjoiseen (on positiivinen) ei aurinkotuulen hiukkasilla ole niin suurta vaikutusta. 

Eli mitä tiheämpää ja nopeampaa aurinkotuuli on ja mitä pidempään Auringon magneettikentän suunta on etelään (Bz negatiivinen) sitä suuremmat ovat mahdollisuudet revontuliin! Tarkkailemalla aurinkotuulta voidaan revontulitilannetta ennakoida muutaman, noin 1 - 5 tunnin tarkkuudella.

Mittauksia on sekä ACE- että SOHO-satelliitista.
 
     Ionosfääri:
Tilastollinen ovaali NOAA/POES-satelliitista

Maapallon ympäri kiertävät NOAA/POES-satelliitit mittaavat jatkuvasti, kuinka paljon hiukkasia sataa maapallon magnetosfääristä ilmakehämme yläosaa, ionosfääriä kohti. Näistä mittauksista lasketaan todennäköinen revontulien leviäminen.

Mitä punaisemmaksi tietty kohta maapallolla oheisen näköisessä kartassa muuttuu, sitä suurempi on todennäköisyys revontulien näkymiseen kyseisellä alueella.

Mittauksista määritetään myös aktiivisuustaso (activity level) joka vaihtelee 0:sta 10:neen. Jos aktiivisuustaso on 10 oikeaan aikaan päivästä, näkyy revontulia koko Suomen alueella. 

 
     Maapallon magneettikenttä:
Maapallon magneettikenttää ja sen muutoksia mitataan jatkuvasti magnetometreillä. Mittaustulokset ilmoitetaan nanotesloina (nT). Mitä suurempia ja nopeampia muutoksia magneettikentän mittauksissa voi nähdä, sitä voimakkaampia ovat yleensä revontuletkin. Jos esimerkiksi Sodankylässä tehdyssä mittauksessa näkee x-komponentin putoavan 500 nT alle puolessa tunnissa, ovat revontulet suurinpiirtein Oulun päällä. Jos taas putous on jopa 2000 nT, ovat revontulet näkyvissä puolestaan Helsingin yläpuolella. Magneettisten häiriöiden suuruuden näkee helpoiten seuraamalla "fullscale" arvoa kuvan yläreunassa.

Verkossa olevia magneettikentän mittauksia

 

Eri puolilla maapalloa tehdyistä magneettikentän mittauksista määritetään 3 tunnin välein aktiivisuustaso, jota kutsutaan Kp-indeksiksi. Tämä vaihtelee välillä 0 - 9. Jos Kp on 0, ei revontuli ole käytännössä missään. Jos Kp on noin 2, näkyy revontulia aivan Suomen pohjois-osissa. Kp:n ollessa 4 tai 5, ovat revontulet nousseet jo Oulun korkeudelle. Jotta Etelä-Suomessa voitaisiin ihailla kunnollista näytelmää, täytyy Kp:n nousta arvoon 7 tai korkeammalle. Kp-indeksiä pyritään myös ennustamaan aurinkotuulimittauksista. Tätä kutsutaan Costello-indeksiksi, ja se pyrkii ennustamaan Kp:n seuraavan arvon ja samalla revontulitilanteen muutoksen

 

 

 

      Sodankylä, muutokset 2 tunnin aikana:

     Sodankylä, muutokset 30 tunnin aikana:

 
 
     Revontulikuvat avaruudesta:
Avaruudessa kiertää tällä hetkellä kaksi satelliittia, joista saadaan kuvia revontuliovaalin sijainnista ja senhetkisestä revontulien levinneisyydestä. Näitä ovat POLAR ja IMAGE, joista POLAR antaa useimmin hyödyllisempää kuvamateriaalia. Kummankin mittalaitteen kuviin on liitetty jälkeenpäin karttakuvio helpottamaan kuvan tulkintaa.

POLAR VIS:

POLAR UVI:

IMAGE

     Viimeisin kuva POLAR-satelliitin VIS-kamerasta

 
     Revontulikuvat maanpinnalta:
Revontulitutkimuksessa käytetään runsaasti erilaisia herkkiä revontulikameroita. Eräs tällainen on Sodankylän geofysiikan observatorion kamera, joka lähettää verkkoon yhden kuvan minuutissa. Kuva on otettu siten, että se näyttää kerralla koko taivaankannen (ns. all-sky kamera) ja siihen valottuu ainoastaan revontulien vihreä väri. Jos siis taivas on Sodankylässä selkeä ja olette onnekkaita, saatatte nähdä kauniin revontulinäytelmän sisällä lämpimässä.

Sivulla ylempi kuva on varsinainen all-sky kuva. Jos se on musta, ei paniikkia, joko taivas on pilvessä tai sitten vain ei ole revontulia. Alempi kuvaaja on ns. keogrammi. Keogrammi muodostetaan ottamalla alkuperäisistä kuvista ohut alue kuvan keskeltä yläreunasta alareunaan ja liittämällä nämä suikaleet peräkkäin. Kun tällaiset suikaleet sitten asetetaan aikajärjestykseen yhteen kuvaan, voidaan saadusta kuvasta nähdä, milloin revontulia on esiintynyt ja ovatko ne olleet pohjoisessa, etelässä vai levittäytyneet koko taivaan yli.
 
     Maasää:
Usein suurin ongelma revontulien näkymiselle on sää pilvineen ja sateineen. Seuraamalla verkosta löytyviä täsmäennusteita ja tilanteita, saattaa se selkeä pala taivaankantta löytyä hyvinkin läheltä.